Illan sääennuste oli lupaava, 7 metriä tuulta etelästä ja illaksi kovenee. Ja satamaan mennessä mastot iloisesti vielä kilkatteli. Venettä laitellessa kuitenkin tuuli alkoi hiipumaan.  Ilmeisesti ilmatieteenlaitoksella on jo kesäjannut töissä, koska ennuste ei pitänyt millään tavalla paikkaansa. Tuuli - jos sitä oli- tuli idästä. Ja niinhän siinä kävi, että startin aikaan olimme vielä kaukana lähtöviivasta.

Saimme kyllä muita veneitä mukavasti kiinni heti ensimmäisellä suoralla, koska valitseimme eri reitin kuin useimmat muut. Poijun jälkeen spinnun kanssa oli vähän ongelmia. Mutta pienen suostuttelun jälkeen spinnu lähti lentoon ja samalla Prisca pääsi vauhtiin.

Spinnuillen päästiinkin mukavasti kääntömerkille saakka. Kipparin ohjaillessa miten sattuuu jäätiin fleetin alle ja vauhti hiipui, joten käskin ottaa spinnun alas vähän liian aikaisin. Kääntömerkillä jäätiin muutenkin muista jälkeen. Ja siitä eteenpäin oltiin melkein peränpitäjiä.

Takaisin päin ei saatu venette kulkemaan. Ehkä prisca halusi nautiskella kauniista kesäillasta ja jämähti sinne. Alkupään fleetti sai myös hieman paremmat tuulet ja niin me jäätiin pläkään parkkiin. Kipparin hermot melkein petti seisoskellessa, mutta onneksi muu naisisto jaksoi. Oliko jaksamisen syynä sitten odotettavissa oleva lakupiippu vai kuohari?

Loppusuoralla saatiin vielä jostain sen verran tuulta, että ehdittiin maaliin. Hermoja raastava seisoskelu purkautui maalisuoralla harvoin kuultuun kiroiluun kipparin suusta. Maali sulkeutui vasta 10 minuuttia meidän jälkeen, joten eihän meillä olisi ollut edes kiirettä

Tälläkin kertaa tavoitteet toteutui. Meri ajoi spinnua ja päästiin maaliin (kipparista huolimatta).